Vedic Art perus- ja jatkokurssi Taidekeskus Järvilinnassa
19.7.-21.7.2024 sekä 26.7.-28.7.2024

(kaksi erillistä kurssia)

"Vedic Artissa emme opi miten maalataan, vaan opimme muistamaan miten se tapahtuu. Kyse ei ole käden harjoittamisesta vaan näkemään oppimisesta."                    (Curt Källman)

Vedic Art on ruotsalaisen kuvataiteilijan Curt Källmanin (1938-2010) kehittämä tietoisen taiteen menetelmä, jossa opimme muistamaan, miten maalaaminen tapahtuu. Meissä jokaisessa on tuo tieto luomisprosessista.

 Peruskurssin 17 prinsiippiä auttavat tiedostamaan luomisprosessin sellaisena kuin se taiteessa, elämässä ja luonnossa tapahtuu. Jatkokursseilla syvennämme tuota kokemusta. Maalaamme vapaasti sydämestämme käsin ilman mielen rajoituksia.

Voit osallistua peruskurssin I tai II osioon tai jatkokurssille. 

Kurssimateriaaleiksi sopivat esimerkiksi akryyli- ja /tai akvarellivärit. Myös lehtiötä ja lyijykynää tarvitaan. Ilmoittautumisen yhteydessä saat tarkemman materiaalilistan.

Kurssiajat ovat pe klo 18-21 ja la-su 10-16.

Kurssin hinta on 190 euroa.

                            Kurssipaikka: Taidekeskus Järvilinna, Järvilinnantie 213, 41330 Vihtavuori.                               Jos asut kauempana tai haluat yöpyä kurssin aikana Järvilinnassa, se onnistuu residenssissämme.    

Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
                                                     Taidemaalari, taidepedagogi, Vedic Art -opettaja                                                                                                                                          Susanna  Maria Kivistö                                                                                            artist@susannamaria.com tai 045 3503999.

Tässä erään kurssilaisen palaute Vedic Art -kurssista:

"Jotain on isosti muuttumassa, ja jo on aikakin.
Olen koettanut löytää välineitä sysätä tätä muutosta liikkeelle itsekseni, mutta se ei ole ollut mahdollista - ja nyt Vedic Art -kurssin ensimmäisen osan jälkeen on helppo nähdä, miksi ei.

Ensimmäisestä siveltimenvedosta asti sisälläni puhui ääni jotakuinkin näin: "Onpa typerän näköistä. Juuri semmoista, mitä aloittelija tekee. Ja sinustahan ei voi koskaan muuta tulla. Ajattelitko tehdä vielä montakin tämmöistä aloittelijatyötä? Miksi? Eihän sinulla ole aikaa maalata kuitenkaan. Hukkaan heitit nämäkin rahat. Värejäkin ostit. Sinähän et siis hallitse tuota sivellintä ollenkaan. Taas tuli suttu. Voi ei, yritit tehdä violettia; tuli paskanväristä. Viimeksikin tuli. Laita sinne maalaukseen vain, ei se siitä huonommaksikaan tule."

Ensimmäistä kertaa minulla oli mahdollisuus tulla tietoiseksi tuosta sisäisestä äänestä. Samalla ymmärsin, että en koskaan olisi voinut löytää maalaamisen iloa omin voimin. Ei tuollaista sisäistä puhetta kohdata ilman osaavaa apua ja tukea. Ilman menetelmää, joka on suunniteltu nostamaan tietoisuuteen ja ulos kaikkea sitä, mitä kannamme mukanamme, millä tukimme luovuutemme ja pienennämme itseämme.

Kurssin jälkeen laitoin teoksia esille, niin kuin Susanna oli neuvonut. Samalla sisältä alkoi kuulua uusi puhe: "Älä nyt ainakaan mihinkään näkyville niitä laita. Ei ihmiset halua niitä katsella. Tulee vain kamalaa myötähäpeää. Tuommoiset terapiatyöt säilötään jonnekin komeroon."
Tajusin, että tähän asti olen oikeasti kuunnellut tuota ääntä. Olen pitänyt sitä viisaana! Olen elänyt sillä ohjeella, että itsestä kuuluu piilottaa kaikki sellainen, jota joku saattaisi pitää tyhmänä, nolona tai huonona. Eli käytännössä kaikki.

Nyt minulla on seinällä hemmetin iso ja näkyvä itse tekemäni työ ja lisäksi muutamia pienempiä. Mikä villi vapauden ja voiman tunne! Yhtäkkiä aloin noin vain elää tavalla, jolla olisin halunnut elää jo kymmeniä vuosia - keskeneräisiä maalauksia ja maalaustarvikkeita ympärilläni. Tähän asti olen odottanut lupaa. Olen odottanut, että saisin tehtyä joitakin niin hienoja töitä, että voisin niillä lunastaa sisäiseltä kriitikoltani lisenssin jättää töitäni näkyville. Vaikka en ole pystynyt tekemään mitään. Niin että olisihan siinä saanut odotella.
Nyt vain aloin elää. Haluamallani tavalla. Ilman lupaa!

En tietenkään oleta, että villi vapauden tunne on pysyvä, sekin on prosessi. Mutta se oli jälleen yksi asia, josta Vedic Artissa pidin; se, että kyseessä on koko ajan prosessi. Työtä ei voi arvostella, koska se on vielä prosessissa. Se on aina prosessissa. Se on aina kesken - paitsi sitten, kun tulee tunne: vau. Ja sitten ei enää ole tarvetta arvostella.
Parin kuukauden kuluttua jatkamme peruskurssin kakkososalla. Ihanaa! Ja kamalaa."

-Sanna